Eihän se hyvä kuva kamerasta ole kiinni, vaan siitä sen kameran takana olijasta.
Syväterävyys - joo, Hotanen on oikeassa, pokkarilla "onnistuu", kun kone hoitaa tuon syväterävyyden puolestasi, täältä ikuisuuteen. Järkällä on tosiaan vaara epäonnistua, jos terävyyszoomailu ei osukaan kohdalleen. Minä ainakin tahdon elää vaarallisesti :-D
Pokkarin suuri ja kamala heikkous on valoitus. Siitä ei pääse mihinkään.
Ja se, että näissä pienimmissä ei ole mahdollisuutta raw-kuvaamiseen.
Ei olisi pitänyt lahjoittaa pois. Sitä piti ennen olla tarkkana, kun matolaatikossa ei ollut kuin 9, 12 ja 36 kuvaa. Sitten tulivat nämä keskimittaiset kinofilmit, joihin eivät enää mahtuneet kahden tai kolmen juhannuksen kuvat (joulujuhlineen). Mustavalkoista T-maxiakin sai 12 kuvan rullissa, ja itsekin niitä purkkiin laitettiin. T-maxit olivat jopa vähän ahtaita joihinkin kehityskierukoihin.
9 kommenttia:
Ohoh. Olipas yllättävä kuva. Todellista ötökkäelämää.
Pokkareihin kannattaa luottaa. Järkkäreillä kuvaaminen on tuuripeliä.
Tarkkaa ja siistiä jälkeä. Mikäs pokkari sulla onkaan?
Sellainen halpa Ixus 100
KH: Pokkarilla ei vain oiken hallitse terävyysaluetta, mutta sinullehan se sopii. Suuren terävyysalueen ystävälle =DD
Pokkarilla sitä vasta terävyysaluetta hallitaankin, puolestatoista metristä äärettömään.
Kauniin rosarugosan tuoksuissa viityvät ötökät!
Kyllä pokkari on ihan hyvä, varsinkin jos siinä on manuaaliset säädöt. Menikö se nyt oikein.
Eihän se hyvä kuva kamerasta ole kiinni, vaan siitä sen kameran takana olijasta.
Syväterävyys - joo, Hotanen on oikeassa, pokkarilla "onnistuu", kun kone hoitaa tuon syväterävyyden puolestasi, täältä ikuisuuteen. Järkällä on tosiaan vaara epäonnistua, jos terävyyszoomailu ei osukaan kohdalleen. Minä ainakin tahdon elää vaarallisesti :-D
Pokkarin suuri ja kamala heikkous on valoitus. Siitä ei pääse mihinkään.
Ja se, että näissä pienimmissä ei ole mahdollisuutta raw-kuvaamiseen.
Mari, totta on että valotus on pokkarin yksi heikkous.
Manuaaliset säädöt pokkarissa pitää olla, tuossa Ixus 100 ei ole.
Ei olisi pitänyt lahjoittaa pois. Sitä piti ennen olla tarkkana, kun matolaatikossa ei ollut kuin 9, 12 ja 36 kuvaa. Sitten tulivat nämä keskimittaiset kinofilmit, joihin eivät enää mahtuneet kahden tai kolmen juhannuksen kuvat (joulujuhlineen). Mustavalkoista T-maxiakin sai 12 kuvan rullissa, ja itsekin niitä purkkiin laitettiin. T-maxit olivat jopa vähän ahtaita joihinkin kehityskierukoihin.
Lähetä kommentti