Syvä on ja karu pihakin, mutta eipä se minua haitannut. Asuin yhden duunikaverin kanssa kimppassa. Eipä ollut kalustuksessakaan hurraamista, laverisängyt ja puisista appelsiinilaatikoista tehdyt kaapit jossa oli verho edessä. Asunto oli huone ja keittokomero, ei ollut kylppäriä eikä jääkaappia. Sellaista se oli poikamieselämä 60 luvulla. =D
minä olen kanssa asunut tässä, hauskoja muistoja. kovin pramea ei minunkaan luukkuni ollut ja onnistuin naarmuttamaan autoni ovetkin tuossa porttikongissa.
13 kommenttia:
Vanhoihin asuinpaikkoihin on joskus kiva palata. Tuossa talossa missä olet asunut, on mukavan näköinen ja syvä porttikonki...
-wiltteri-
Syvä on ja karu pihakin, mutta eipä se minua haitannut.
Asuin yhden duunikaverin kanssa kimppassa. Eipä ollut kalustuksessakaan hurraamista, laverisängyt ja puisista appelsiinilaatikoista tehdyt kaapit jossa oli verho edessä.
Asunto oli huone ja keittokomero, ei ollut kylppäriä eikä jääkaappia.
Sellaista se oli poikamieselämä 60 luvulla. =D
Tulee mieleen Kallion porttikongit.
Kukapa ei haluaisi kulkea tuosta sisäänkäynnistä. Jännittävä porttikonki ja kaunis kaari-ikkuna siinä päällä. Arvokkuutta ja salaperäisyyttä yhtaikaa.
Kertomasi asunnosta ja talon tuoma tunne ovat pahasti ristiriidassa :-D
Kuvasta tulee mieleen länskärin porttikäytävä Turussa!
Mari, sellaista se oli elämä ennen syntymääsi =D
Eipä sitä nuorena muuta kaipaakaan, kunhan on katto pään päällä, sitähän ollaan liikkeellä koko ajan jossain.
Olen nähnyt samaa arkkitehtuuria Helsingissä!
kuorma-autoilijoiden painajaisia olivat nämä kongit. Viipurin nopean avolava kyllä mahtui tuomaan muuttokuorman pahemmin seiniä raapimatta.
Muistoja, muistoja. :) Niihin on joskus kiva palata. :)
Myös minä tykkään käydä vanhoja asuinpaikkoja ja -taloja katselemassa. Arvokkaannäköinen porttikonki tuon yläpuolen kaiverruksen vuoksi.
minä olen kanssa asunut tässä, hauskoja muistoja. kovin pramea ei minunkaan luukkuni ollut ja onnistuin naarmuttamaan autoni ovetkin tuossa porttikongissa.
Lähetä kommentti