Näen itseni tässä omituisessa maailmassa.
Mitä lienee takana tapahtuu?
Taas näitä haasteita joihin en oikein pääse sisään.
160. haaste
25.03.2010 - 00:01
Tällä viikolla haasteemme on runoutta myös täällä Valokuvatorstaissa:
muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
9 kommenttia:
Niinpä näkyy kuvaaja, mutta myös kuvattavaakin
Hyvä kuva aiheeseen. Kyllä näitä itsekin saa pähkäillä kerran jos toisenkin.
Mitä nuo olennot ovat tuossa takana jotka ojentelevat käsiään..
Kerrassaan mainio kuva, on kuin kristallopalloon katsoisi.
Hienosti runo on kiteytetty...kaikki yhdessä peilaavassa pallossa. Pallon takaa löytyy uusi huominen ja uudet kujeet, hih.!
Onneksi näitä haasteita, voi soveltaa. Jokainen näkee asiat omalla tavallaan. Tämä on hieno näyte siitä.
Komea kuva, outoja maailmoita ja outoja heijastuksia, kuin väärän peilin tuottamia.
(Suurentamalla kuvaa näkyy myös kuvaaja, mutta keitä ovat nuo ruskeat hahmot, kuin humanoidit, jotka ovat johdattamassa viatonta kulkijaa temppeliin (?) sisään?)
Kaunis krakeloitu kristallipallo!
Uusi pallokuvaaja! Tervetuloa pallokuvauksen kiehtovaan maailmaan. Räväytit heti kunnon kuvan. ;)
Upea otos.
Lähetä kommentti