Onpas tutun näköinen vekotin. Samanlaisella (merkkiä en muista) kuvailin alle kymmenvuotiaana, se oli äitini kamera. Pystykuvat tähtäiltiin toisesta etsimestä, vaakakuvat toisesta. Ei taida olla enää tallessa, en ainakaan muista nähneeni sitä äitini luona käydessäni. Ellei sitten jossain komeron pohjalla. Mutta on minulla tallessa äitini isän kamera vuodelta 1914, ostettu Amerikasta vaarin ja mummin asuessa siellä, Kodak-merkkinen. Siinä on sellainen ulosvedettävä "haitarikin". Vanhoissa albumeissa on runsaasti tällä kameralla otettuja kuvia.
Onpa ollut jätkällä etopeli. kuuskutosia olet jo kuvannut. Olen lootallani kuvannut vielä 80-luvulla maisemia. Kaikki on pienen teräsjousen varassa, mutta lodju pelittää. Kamerani merkki on GAP, jos merkillä on jotain väliä, kuten ei ole Näpsä-lätkälläkään. Valmistusmaaksi on merkitty Ranska. Kameran on myynyt O. Mantere Raumalta. Firman lätkässä on oikein paljekameran kuva.
Kodak mainosti: "Te painatte nappia, me teemme loput." Nyt on kehitys menossa huonompaan suuntaan.
Pinnakkaisten aikaan 6x9 oli hyvä ja vielä 6x6, mutta 4,5x6 oli jo surkea koko. Kuuskutoseen sai raamit tälle pienemmälle. Ja sitten litkut ja Opemus. Kehittelin pitkään ilman tankkia, joka oli minusta turha vekotin. Kehityksen loppuvaiheessa saattoi jo vihreässä valossa tutkia tulosta.
15 kommenttia:
Hyvin säilynyt, niin kuin omistajansakin :)
Hienon näköinen vehje, ja kauneinta on tuo NÄPSÄ-messinkikhyltti. ja huomatkaa, mikä kotimainen kameran nimi!
Tuo näyttää samantyyliseltä, jonkalainen meillä oli, kun olin pieni.
khyltti = kyltti
Tuohan on klassikko isolla KOOLLA!
Tuo taisi olla juuri ennen kinofilmiaikaa. ;)
Hihnasta näkee, että käytetty on.
Tämä kamea on vanhemoieni jäämistöä, hankittu siinä 1941-3.
Tällä olen kuulemma ottanut luvatta ekat kuvani n. 4-5 vuotiaana, ikkunasta kohteena naapurin pykkinaru ja pyykit.
Taiteellista, eikö totta?
Onpas tutun näköinen vekotin. Samanlaisella (merkkiä en muista) kuvailin alle kymmenvuotiaana, se oli äitini kamera. Pystykuvat tähtäiltiin toisesta etsimestä, vaakakuvat toisesta. Ei taida olla enää tallessa, en ainakaan muista nähneeni sitä äitini luona käydessäni. Ellei sitten jossain komeron pohjalla. Mutta on minulla tallessa äitini isän kamera vuodelta 1914, ostettu Amerikasta vaarin ja mummin asuessa siellä, Kodak-merkkinen. Siinä on sellainen ulosvedettävä "haitarikin". Vanhoissa albumeissa on runsaasti tällä kameralla otettuja kuvia.
Onpa ollut jätkällä etopeli. kuuskutosia olet jo kuvannut. Olen lootallani kuvannut vielä 80-luvulla maisemia. Kaikki on pienen teräsjousen varassa, mutta lodju pelittää. Kamerani merkki on GAP, jos merkillä on jotain väliä, kuten ei ole Näpsä-lätkälläkään. Valmistusmaaksi on merkitty Ranska. Kameran on myynyt O. Mantere Raumalta. Firman lätkässä on oikein paljekameran kuva.
Kodak mainosti: "Te painatte nappia, me teemme loput." Nyt on kehitys menossa huonompaan suuntaan.
Juu, 620 puoliakaan ei taida enää saada, 120 vielä on myynnissä. Niitähän käyttää oikeat valokuvaajat edellen.
Näissä on hauska tuo suljin järjestelmä. Klips vaan, ei turhia säätöjä.
Onhan siin toinen eli T joka on ihan oikea aikavalotus.
Ei tainnut olla 40 luvulla muuta filkkaa kuin Kodak, kun tässäkin lukee linssin renkaassa "Takes 62 Kodak film"
On muuten aika surkeat tuotekuvat, mutta eipä ole tuotekkaan kovin kummonen;)
Meikäläisen kuvat jäisivät ottamatta jos noilla pitäisi kuvata!
Vaikka tuss sanoinkin, että ei tuotekkaan ole kummoinenkaan, kyllä tällä kameralla on otettu lukemattomia muistoja menneiltä ajoilta.
Pinnakkaisten aikaan 6x9 oli hyvä ja vielä 6x6, mutta 4,5x6 oli jo surkea koko. Kuuskutoseen sai raamit tälle pienemmälle. Ja sitten litkut ja Opemus. Kehittelin pitkään ilman tankkia, joka oli minusta turha vekotin. Kehityksen loppuvaiheessa saattoi jo vihreässä valossa tutkia tulosta.
Näin me ukot muistellaan vanhoja ja nuoret senkun ihmettelvät ;)
Vai tuollainen Näpsä. Kyllä tämä kannattikin ottaa talteen... Antiikkia, antiikkia ja muistoja.
Voi mikä aarre!
Lähetä kommentti