Hanhet olivat kerrankin kuvausetäisyydellä 70 mm opiskalleni joten kuvaamaan...
kaikki hyvin kunnes perhoskoiran ja kääpiösnutserin sekahedelmä ryntäsi paikalle.
Demi joka on kyseinen koira omistaa suuren egon pinestä koostaan huolimatta.
Onneksi sain myöhemmin hiukan lähempääkin kuvattua, vaikka sekin on reilusti rajattu.
5 kommenttia:
Isoja lintuja, hyviä kuvia. Meillä koira oli päässyt pesivien joutsenten kimppuun, omistajaa odottaa syyte.
Koira on piste i'n paalla ekassa kuvassa.
Ny pääsen pätemään :-D Nää on muuten kanadanhanhia. Arvaas mistä tiedän? Eilen määrittelin itsekin nää tirpat väärin valkoposkihanhiksi.
Mari; oikeassa olet ja niin minäkin olen jo viimevuonna oikonut tätä lajia. Valkoposkihanhet ovat meillä paljon harvinaisempia.
En tiedä miksi itsekin nyt menin kirjoittamaan tuon otsikon väärin.=D
Näitä kanadanhanhia alkaa olla jo haitaksi asti.
Ei mitään lintuja ole liiaksi!
Lue Tommy Tabermannilta runo, jossa: "...Koskaan älä kadota villihanhen kiimaa/ kerta kerran jälkeen/ lähteä kauas pois,/ voittaa vaarat, väistää nuolet/ ja villihanhen kiimaa/ palata,/olla varoituksille kuuro,/ tehdä pesä.
Jos haluat nähdä elämykselliset supikuvat, niin bloigstnai löytyy hakuasanalla Morning has broken. Ne on ottanut sisareni mies, joka on ammattikuvaaja. Sieltä löytyy myös sisareni, jolla sylissään karhu, hakusanasta en ihan varma, mutta varmaan jotain: Sisareni ja karhu tai My sister and baby bear.
Lähetä kommentti