Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)
Hankalia nämä kirjalliset haasteet, tartuin tähän kohtaan tekstistä " kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu."
26 kommenttia:
Hieno tulkinta. Eikä olisi tarvinnut alleviivata kohtaa.
Nämä tekstihaasteet ovat minusta mielenkiintoisia haasteita. Voi tulkita ja kuvittaa sydämensä kyllyydestä.
Ja jos ei istu, seuraavalla kerralla sitten mukaan. Mikä se semmoinen haaste on jossa ei ole haastetta.
Minun täytyy sanoa, että olen kyllästynyt näihin monimielisiin tekstihaasteisiin. En pidä helpoista aiheista, mutta tämä teksti on liian hörhöilevä.
Sinun kuvasi sen sijaan on hyvä, pidän siitä, että käsi on kohdennettu teräväksi.
Aika yllättävää, että Iines tuon sanoo. Samaa mieltä olen itsekkin,
paasasin siitä jo toisaalla joten olkoon nyt, kun kerran mukaan taas lähdin ;)
Minäkin kävin paasaamassa Liisdalla ja Krisulla...
En pitänyt ollenkaan tekstistä, sillä siinä on jotain perin väljää ja vetistä, se ei ole tiukka eikä haastava.
Vaihteeksi voisi olla haastavia ja selkeitä aiheita, ei konkreettisia, mutta tiiviimmin muotoiltuja.
Todella osuvasti valittu kuva. Itse teen työtä vanhusten parissa ja oikeasti siellä näkee läheisyyden tarpeen, tarpeen siihen että joku jaksaa kuunnella ja välittää.
Vaikeita ovat nämä tekstinpätkät. Tämä kyllä "sattuu" meikäläiseen hyvin. Tiedätte, Iines ja KooTee, kyllä, miksi. :)
Kuva on puhutteleva, pelkkä hauras käsi terävänä näkyvissä.
Liisa on nyt löytänyt oikeat sanat näihin viime aikojen hasteisiin: ne ovat hörhöileviä ja löysän vetisiä, oikea näkemään ja kuvaamaan innoittava tiukka haastavuus puuttuu.
Kris; se taisi olla kylläkin Iines joka tuon kirjoitti ;)?
Jep, vaikeita aiheita on ollut. Itse tykkään enemmän miettiä kuvaa vaikkapa vain jopa yhdelle sanalle. Niistäkin kun saa niin erilaisia, koska kaikki ollaan erilaisia. Ja asiat synnyttää kaikenlaisia ajatelmia aiheesta. No joo,se siitä ja sitten asiaan: Tykkään kuvasta, kaikkiin ei saa luotua sellaista yhteyttä mitä toivoisi vaikka kuinka yrittäisi! Hyvä valinta haasteeseen!
-wiltteri-
Sanookohan Mari jotain blurrauksesta, kuva hyvä idea!
Ari; Mari kyllä ymmärtää miksi kuva on brullattu. Vähemmälläkin olisi selvinnyt, mutta tällä brullauksella
halusin vielä saada lisää vaikutusta aiheeseen.
En kyllä nykyään brullaa kuvia mielelläni.
Sanon, että napakymppi!
Luulen jopa tietäväni, koska ja missä tilanteessa tämä on otettu. Taustatieto kuvasta tuo minulle tähän vieläkin suurempaa merkitystä ja vaikuttavuutta.
Kylmät väreet hiipivät selkärankaa. Vetää hiljaiseksi.
Kun kaikki muu on sumeaa, niin käsi kertoo kokemuksesta!
Hyvä kuva, oikeastaan aika yllättä sinulta, KooTee, joten sanoisin, että haasteteksti sopi sinulle ihan hyvin, vaikka muuta väität.
Noista haastesanoista sen verran, että mielummin itse yritän kuvata tällaista tekstiä kuin pelkkää sanaa, sillä yksi sana saa usein aikaan samanlaisia kuvia -sen huomaa, kun kiertää katsomassa blogeja.
Joskus on tietenkin kivaa kuvata joku yksiselitteinen haaste, mutta ei joka kerta. Ja onneksihan voi jättää haasteeseen vastaamisen väliin, jos ei sytytä, niin minäkin olen tehnyt.
Mutta, niin kuin tästä sinun kuvastasi huomaa, olet löytänyt jotain uutta haastetta miettiessäsi ja mielestäni se on hyvä juttu.
Jaaha, yllättä=yllättävä.
Mari; arvaat ihan oikein, kiitos sanoistasi.
Susu;Miksi yllättävä =)?
Kyllä minulle sopii myös tämäntyyppiset haasteet, mutta en niistä pidä erityisesti. Iines sanoi mielstäni hyvn, että liian rönsyilevä teksti. Näihin voi laittaa melkein mitä vain sitten selittää se tekstillä.Se ei liene hyvä juttu? Nytkin huomasin, kun selailin kuvia läpi niin sitä se oli nytkin.Maisemaa ja valoa jne.
No jokainen vastaa tyylillään.
Mikäli haaste olisi yksi sana niin ei mielellään mikään konkreettinen. Hyvin sopisi esim johonkin asiaan, tapahtumaan, ilmiöön jne viittaava.
En minä osaa sen kummemmin sanoa, miksi kuva oli yllättävä -ehkä siksi, että se ei näyttänyt sinun ottamaltasi. Meillä jokaisellahan on tietty tapa ottaa/muokata kuvia, jäljen tunnistaa. Sinut minä näen hyvin vahvana luomukuvaajana ja tämä kuva taas oli voimakkaasti muokattu.
Vähän niin kuin sinä yllättyisit, jos minun blogissani olisi esim. kuva jostain eläimestä.
Ihmisillä on joskus ilmiömäinen kyky ajatella samalla tavalla -yritän tässä muistella, mikä se haastesana tässä jokin aika sitten oli, jolloin melkein kaikki kuvaajat olivat kuvanneet saman jutun. Äh, en muista. No, melkein kaikissa kuvissa oli vettä tai kalliota. Omassanikin kai.
Sellainen on mielestäni vähän tylsää. Minusta on kiva yllättyä:)
Tai ehkä minä en osaa suhtautua niin vakavasti, koska rönsyily on mukavan väljää. Ymmärrän kyllä, ettei se kaikkia viehätä. No, valokuvatorstaihan pyytää sivuillaan lähettämään haaste-ehdotuksia! Sinne siis postia.
Susu; Minua kyllä hiukan alkoi naurattamaan tuo luomukuvaajaksi vertaaminen, luulenpa, että moni blogini vakiporuksta olisi ehkä eri mieltä. Jos totta puhutaan niin minä en käsittele kuviani kovin paljon omasta mielestäni, mutta jotkut saattavat luulla toista. Terävöittäminenja värien säätö kuuluu normaaliin RAW kuvien käsittelyyn joka on aina tehtävä.
Sumentaminen Picassalla on lähinnä intimiteetti kysymys tässä kuvassa, vähempikin olisi riittänyt, mutta se olisi saattanaut pilata kuvan jos vain kasvot olisivat sumennettu.
Hienoa, saatiin hyvä vuorovaikutus aikaan. Krisu sen aloitti ja minä peesasin ;)
Jaa, nyt tunnen itseni ulkopuoliseksi. En ole torstaissa ollut mukana pitkään aikaan joten en tunne haastetta, paitsi mitä tältä ja Marin sivulta olen lukenut, enkä tunne tämän kuvan taustoja mutta silti lienen oikeutettu sanomaan mielipiteeni jonka mukaan tämä on oikein hyvä ja koskettava kuva ihmisestä, ikääntymisestä ja ystävyydestä/läheisyydestä.
Ja tässä taas brullausta, eikö?
Koskettava.
Minuun kuvasi iski, tarkennettu kohta, vanhuksen kasi. Heikko kohtani on vanhempi sukupolvi - tama kuvasi kosketti lammollaan, kaipuullaan, meni suoraan ytimeen, sydameen.
Tekstiin se sopii ainakin minun mielestani hyvin.
En muista kuka sanoi, mutta jos aihe ei miellytä tämän voi jättää väliin.
Kuvan yhdistin hyvin aiheeseen, tekstiselitykset ovat joskus turhia, kuva saa puhutella, kuten tässä.
Puhutteleva kuva haasteeseen. Onneksi yhteys on löytynyt, ettei tarvitse olla yksin. :)
Hyvä kuvaoivallus.
---
Näillä tekstihaasteilla on puolensa. Mulle on oikeastaan aivan sama onko sana vai teksti. Tekstissä on enemmän liikkumatilaa tulkita sitä omalla tavallaan.
Osui silmiini osui lause " jos ei miellytä voi jättää väliin", totta sekin, muttei kovin aikuismainen vastaus asialliseen keskusteluun ja eriävään mielipiteeseen haasteen "helppoudesta" tai mielenkiintoisuudesta.
Soraäänienkin tulee antaa tulla ulos. Se auttaa kehittymään. Etenkin, kun keskustelu on ollut mielenkiintoista ja asiallista.
Joopa, Iines sen sanoi, kiitos korjauksesta, KooTee!
Mä en myöskään ole saanut viimeaikaisista Valokuvatorstain haasteista kiinni enkä ole tähänkään ehtinyt osallistua. Mutta tämä sun tulkintasi on oikein osuva ja pidän myös tuosta teräväksi jätetystä kädestä kuvan keskellä.
Lähetä kommentti