keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Keittäjä

edit; Vaihdoin hiukan voimakkaammin säädetyn kuvan, tämä on lähempänä paperivedoksen sävyjä.



Scannailin muutamia paperikuva joita aion "iloksenne" laitella esille silloin tällöin. Täytyy sanoa, että paperikuvat on tarkoitettu paperikuviksi ja mielestäni ne kärsivät näytöllä. Kuvat ovat jotain 20-25 vuotta sitten kuvattuja. Scannattu 24-30 kokoisesta kuvasta. Joten ne ovat jonkin verran rajautuneet alkuperäisestä.

7 kommenttia:

A-K.H kirjoitti...

Varmaan näpsä keittiöapulainen neljännesvuosisadan takaa. Oi, sitä katseen lumoa.

KooTee kirjoitti...

Kuvailin silloin joitain henkilöitä työpisteissään.
Tämän tyylisiä poseerauskuvia.

Tämä on kuva joka on läpäissyt Kameraseurojen vuosinäyttelyn seulan.
Sinne oli aika vaikea saada kuvia sisään, en montaa kuvaa onnistunut saamaan, olisikohan ollut joitain 4-5 kertaa, kun onnistuin. Muistan hyvin miten hyvältä se silloin tuntui.

Nykyään kuvia on helppo saada täällä blogeilla isonkin katsojakunnan nähtäväksi. Ei tarvitse ylittää kuin oma kriititön seulansa =DD

Halo Efekti kirjoitti...

Mä sitten tykkään näistä "ihmisiä työnsä ääressä" -tyyppisistä nostalgiakuvista!

Nykyään tuo ei aina onnistu. Esimerkiksi mun työstä ei saisi valokuvauksellista kuvaa vaikka sitä sihtailisi miten päin vaan.

Hyvää Ystävänpäivää Kootee!

kootee kirjoitti...

Työpöydän tietsikan ääressä istuva ihminen on melkein yhtä tylsä kuin ennen puhelimeen puhuva, jonkalaisia aina haluttiin ottaa =D

Ari kirjoitti...

Elämän makuinen kuva.

A-K.H kirjoitti...

Jos nyt lähdetään ilmeestä, niin kyllä se parani, syveni. Muusta voi voi huvikseen kinastella. Suurelle kuvalle voisi näyttää vähän siveltimen kärkeä. Minulla on teräviä, näädänkarvaisia, joilla olen poistanut jopa newtonin renkaita. Täällä oli valokuvaamo, jossa apulaisten käskettiin ensi töikseen hakea alakerrasta newtonin renkaita. Tytöillä olivat silmät renkaina. Nyt jo kehtaan tunnustaa, että olen itse hakenut kahvikupilla kirjapainon konttorista rasteripisteitä.

Mari kirjoitti...

Tästä näkyy se, että aiemmin arvotettiin valokuvaa kuvattavankin puolelta enemmän kuin nykyisin. Tytön ilmeessä on pientä jännitystä, sopivaa kainoutta. Kuten kunnon muotokuvan tuleekin, kasvot vangitsevat katsojan ja vasta sen jälkeen katse kiinnittyy tytön ammattiin ja sen tuomaan ympäristöön.

Pidän myös käsien asennosta, se on kuin piste katseelle ja ilmeelle.

Paljon puhuva ajankuva. Onnistunut toteutus. Näitä tahtoo lisää!