Jos tuo on viikko sitten kuvattu, se ei voi olla paivan kuva. Ei ainakaan taman paivan kuva. Meille myrsky tulossa. Sataa jo, ja tuulee aika lailla. ei tee miele menna ulos kuvaamaan edes.
Tämä voisi olla tänään kuvattu, ainakin meillä. Aurinko näyttäytyi viikonlopun murjottamisen jälkeen.
Tuo kuura noilla oksilla on se, josta on päästy viime viikot nauttimaan. Ainakin minä nautin siitä edelleen, kuurainen maisema on niitä talven helmiä.
Rannikon ihmisenä aina ihmettelen näitä runsaita metsäisiä kuvia, mutta olen jo tottunut siihen, että siellä vaan on niin paljon "tavaraa", kaikki kuuluu sinne, kuva ei olisi sama ilman kaikkia noita risuja ja oksia... Mulla olisi kuvissani aavaa tuon edessä olevan puun takana :-D
Valo on upea, kauneinta talvivaloa, varjot... Sommittelu on tainnut napsahtaa jo paikan päällä melko tarkalleen paikoilleen, tuo puu on kultaisessa leikkauksessa, oikeastaan sen tuonne ovasemmalle kurotteleva oksakin.
Tuolla olisi mukava samoilla - tämän tunteen tuleminen pintaan taitaa jo itsekseenkin viestittää siitä, että kuva on onnistunut?
Aika hyvin arvattu, kuva on kerrankin rajattu jo paikan päällä =D
Nämä risukot ovat vaikeita kuvattavia ainakin minulle koska olen myös pelkistetyn kuvan ystävä. Niitä ei nyt viime aikoina ole kyllä paljon blogillani näkynytkään. Yritän aina häivyttää enemmät risut jonnekin isompien juttujen taakse. Itseäni kiehtoi nämä koukeroiste huurreoksat. Se sytytti minut tämän kuvan ottamaan.
11 kommenttia:
Liukasta on, kylmenevää ja kaunista! Valon ja varjon juhlaa...
-wiltteri-
Luistimet puuttuivat aamulla, keli olisi ollut mitä mainioin pieneen jos suureenkin liukuun...
Ihan talvelta näyttää. Olisikohan Valon päivänä kuvattu...
Helmikuuta...parhaimmillaan !
Jos tuo on viikko sitten kuvattu, se ei voi olla paivan kuva. Ei ainakaan taman paivan kuva.
Meille myrsky tulossa. Sataa jo, ja tuulee aika lailla. ei tee miele menna ulos kuvaamaan edes.
Tämä voisi olla tänään kuvattu, ainakin meillä. Aurinko näyttäytyi viikonlopun murjottamisen jälkeen.
Tuo kuura noilla oksilla on se, josta on päästy viime viikot nauttimaan. Ainakin minä nautin siitä edelleen, kuurainen maisema on niitä talven helmiä.
Rannikon ihmisenä aina ihmettelen näitä runsaita metsäisiä kuvia, mutta olen jo tottunut siihen, että siellä vaan on niin paljon "tavaraa", kaikki kuuluu sinne, kuva ei olisi sama ilman kaikkia noita risuja ja oksia... Mulla olisi kuvissani aavaa tuon edessä olevan puun takana :-D
Valo on upea, kauneinta talvivaloa, varjot... Sommittelu on tainnut napsahtaa jo paikan päällä melko tarkalleen paikoilleen, tuo puu on kultaisessa leikkauksessa, oikeastaan sen tuonne ovasemmalle kurotteleva oksakin.
Tuolla olisi mukava samoilla - tämän tunteen tuleminen pintaan taitaa jo itsekseenkin viestittää siitä, että kuva on onnistunut?
Aika hyvin arvattu, kuva on kerrankin rajattu jo paikan päällä =D
Nämä risukot ovat vaikeita kuvattavia ainakin minulle koska olen myös pelkistetyn kuvan ystävä. Niitä ei nyt viime aikoina ole kyllä paljon blogillani näkynytkään. Yritän aina häivyttää enemmät risut jonnekin isompien juttujen taakse.
Itseäni kiehtoi nämä koukeroiste huurreoksat. Se sytytti minut tämän kuvan ottamaan.
Meillä oli kyllä pääkallokeli, mutta ei mitään kauniita huurteisia oksia. Kauniin talvinen kuva!
tuusulan puisto-osasto iski jälleen
Vallan viehkeät oksat. :)
Mariar
kaunista valon ja varjon leikkiä.
Lähetä kommentti