Vähän paljon on kaposet paikat. Kuvaa katsellessa ei oikein miellä kaupungiksi paikkaa. Onkos tuollakin kodeissa usein ovi auki ulos? Minulle tuli semmoinen olo, että meinaan törmätä seinään. Joten - hipsin hiljaa tuonne takavasemmalle. Marbellan kadut kutsuvat.
Hassu juttu. Olin tänään juoksentelemassa kaverin kanssa ja koluttiin kaupungin kapeita kujia. Juteltiin että kun niitä kujia katselee joskus voisi luulla olevansa Välimerellä. Senkin takia pidän tästä kaupungista - joka kerta kun lähden kävelemään voin löytää kadun tai kujan missä en ole koskaan käynyt, vaikka kaupunki onkin pieni.
Kuvasta: tykkään tosi paljon, niukat värit mutta puhtaat ja raikkaat, mielenkiintoinen kuja, tekisi mieli kurkistaa kurvin taakse.
Varjot tuovat mukavaa rytmiä, graafinen, vähäeleinen kuva, jossa on kuitenkin vaikka mitä. Mielikuvitukselle ravintoa.
Tuo liikennemerkki, jolle ei nykypäivänä tietenkään voi mitään saa minut varpaisilleni - niistä en ole oppinut pitämään. Toisaalta joku kirkkaan punainen stop merkki tuolla tuon olevan paikalla olis eto piristysruiske. Mutta sitten kuva olisikin taas jo ihan toinen.
6 kommenttia:
Vähän paljon on kaposet paikat. Kuvaa katsellessa ei oikein miellä kaupungiksi paikkaa.
Onkos tuollakin kodeissa usein ovi auki ulos?
Minulle tuli semmoinen olo, että meinaan törmätä seinään. Joten - hipsin hiljaa tuonne takavasemmalle. Marbellan kadut kutsuvat.
Poika varjoisilta kujilta...missä luuraa?
Pidän tämän kuvan tunnelmasta.
Hassu juttu. Olin tänään juoksentelemassa kaverin kanssa ja koluttiin kaupungin kapeita kujia. Juteltiin että kun niitä kujia katselee joskus voisi luulla olevansa Välimerellä. Senkin takia pidän tästä kaupungista - joka kerta kun lähden kävelemään voin löytää kadun tai kujan missä en ole koskaan käynyt, vaikka kaupunki onkin pieni.
Kuvasta: tykkään tosi paljon, niukat värit mutta puhtaat ja raikkaat, mielenkiintoinen kuja, tekisi mieli kurkistaa kurvin taakse.
Tästä tykkään todella paljon.
Niin tykkään minäkin, siksipä tämä jäikin tänne ihan tämän kertaisen lomakuvieni sarjan loppusuoralle.
Pidän erityisesti näillä pienillä valkoisilla, auringon ja varjojen "värittämillä" kujilla kävelystä, rauhassa ja kamera kädessä =)
Varjot tuovat mukavaa rytmiä, graafinen, vähäeleinen kuva, jossa on kuitenkin vaikka mitä. Mielikuvitukselle ravintoa.
Tuo liikennemerkki, jolle ei nykypäivänä tietenkään voi mitään saa minut varpaisilleni - niistä en ole oppinut pitämään. Toisaalta joku kirkkaan punainen stop merkki tuolla tuon olevan paikalla olis eto piristysruiske. Mutta sitten kuva olisikin taas jo ihan toinen.
Lähetä kommentti