lauantaina, lokakuuta 15, 2011

Autiotila

25 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Kiehtovaa. Ihana kuva.

Tiitsa kirjoitti...

Vanhan Suomi-filmin tunnelmaa. Sävykäs ja harmooninen kokonaisuus.
Tykkään.

orvokki kirjoitti...

En tiedä miten, mutta olet saanut kuvatuksi mennen ajan tunnelman, aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja minä hetkenä hyvänsä emäntä/isäntä astelisi nurkan takaa.
Tosi mahtava kuva.

Christina Nevatie kirjoitti...

Yhdyn edellisiin kommenteihin. Mistä tämä kuva siis on?

Pipsa-Pippuri kirjoitti...

Surullista, että on autioitunut, hirret näyttävät vahvoilta vielä, toivottavasti joku pelastaa paikan eloon.

KooTee kirjoitti...

Kuva on otettu keskisuomessa.

namaki kirjoitti...

odottaa lunta?

Liisa kirjoitti...

Näitä riittää. Verhot ikkunoissa polttaa valo aikanaan riekaleiksi eikä pihapolkujen paikkaa enää näy.

Minusta tässä asuu autius ja haikeus. Hyvä kuva!

SusuPetal kirjoitti...

Tuollaisessa voisin asua, jos paikka olisi vielä keskellä Helsinkiä Olisi paljon tilaa maalata, väkertää käsitöitä ja kaikkea muuta ihanaa.

KooTee kirjoitti...

Tuossa jossain Kampin tiennoilla?
=DD

Tätä ei kyllä ole jätetty ihan lahoamaan, on laitettu uusi peltikattokin. Siellä yhdessä sivurakennuksessa taisi olla vielä elämääkin, ainakin joku kesäasukas..ilmeisesti.

a-kh kirjoitti...

On lähdetty Volvolle töihin. Vanhukset ovat kuolleet ja perikunta ei pääse yksimielisyyteen tilan rakennustenen kohtalosta. No, tämä lienee tila vauraammasta päästä. Tällaisia olen matkoillani nähnyt. Nurmikko käydään kerran kesässä leikkaamassa. Talojen välistä näkyy viljelty pelto. Ettei vain olisi Humpin vanhat rakennukset.

Mari kirjoitti...

Hauska nähdä, miten autiotalo on kirvoittanut kommentoijien sanaiset arkut auki...

Omalla tavallaan surullisia, toisaalta kauniita, tekisi mieli kovasti tutkia, mutta myös saada uudelleen elämään.

a-kh kirjoitti...

Pitänee tässä totutella uudenlaisiin vuoden luontokuviin. Voittanut kuva, muotokuva ketusta, on kuin ateljeessa otettu. Toteutusta sanotaan rohkeaksi lähestymistavaksi. Kissanviikset!

Anjuusa kirjoitti...

Tässä on aitoa luontoa, kiehtova kuva.
Sensijaan se kettu, huh! on käynyt 'meikattavana' jossain shopissa selvästi, varsinainen luontokuvan irvikuva!

KooTee kirjoitti...

Vuoden luontokuvat ovat aina ja niin nytkin herättäneet keskustelua ja eriäviä mielipiteitä.
Ensivuonna on taas uusi raati ja uudet kuvat.

Teknisesti hieno muotokuva ketusta kylläkin.

Kitos kaikille mielenkiinoisista kommenteista tähän kuvaani.

Wiltteri kirjoitti...

" Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua, on tupa kylmillään ja tyhjä navetta..." ( Kolmas Nainen:Paskanhajua) käy kuuntelemassa kuvaasi sopiva biisi : http://www.youtube.com/watch?v=wA3Up5pario

Mari kirjoitti...

Jos täällä nyt sitten keskustellaan Vuoden luontokuvasta, niin täytyy sanoa, että minä tykkäsin, yksinkertainen, selkeä, mutta kiehtova kuva.

KooTee kirjoitti...

Vuoden luontokuvasta:

Kuvan arviointi on aina sen katsojan silmässä joka sitä tekee.
Se on nähty jo aiemminkin. Luontokuvan määritelmä on laaja ja siihen täytyy mahtua myös tämäntyylisia muotokuvamaisia kuvia eläimistä.
Samahan se on jos jostain kasvista on otettu lähikuva jossa ei näy yhtään ympäristöä. Niitä kyllä kehutaan ja hehkutetaan eikä ne ole sen kummempia.

Tosiaan....ylläoleva kuvakin on luotokuva, ei sitäkään kaikki heti sellaiseksi arvoisi.

a-kh kirjoitti...

Jossain tulevat aina rajat vastaan ja ne on kokeiltava. Taitava photoshoppailija panee telkän lentämään pönttöön, jos ei jaksa olla kytiksellä. Muotokuvia eläimistä on nähty kautta maaiman sivun. Ei mitään uutta auringon alla. Voittokuvan toteutus oli varmaan hyvä. Nykytekniikan aikana ei eläimen tai ihmisen muotokuvaan tarvitse hääppöistä originaalia. Lopputulos ratkaisee, jollei alkukuva ole hyvä. Meikäläinen entisenä Lomo-kuvaajana ei erityisemmin välitä putsplankkikuvista. Omat otokseni hienokseltaan alivalotan, kuten diat aikoinaan. Digikuvien Valoisuutta voi jälkikäteen sätää, mutta kun dia tuli Eemelistä, se oli siinä. Vieläkin tekisi mieleni vannoa dian nimeen. Ravikuvia en ota. Muutamia vuosia sitten luontokuvakilpailun voitti pokkarilla otettu sattumakuva.

KooTee kirjoitti...

Tuokin on yksi näkökanta, mutta ei ainoa oikea. Olen paljolti monessa asiassa kanssasi samaa mieltä vaikka meillä onkin erilainen näkemys kuvista, kuten on usein käynyt ilmi. On hienoa, että kuvia voidaan katsoa monella tavalla. =D

Ari kirjoitti...

Oho täällähän on turinat.
Valokuvaus on näkemistä ja oman näkemisensä välitystä muille.
Hyvin nähty ja välitetty;)

Wiltteri kirjoitti...

Vuoden Luontokuva - galleriaa katselleena sanoisin, että on varmaan ollut vaikea valinta tänä vuonna. Huikean komeita kuvia. Enempää en tästä asiasta "kiistele" kun liikutaan kuitenkin maku&mieltymysasioissa :)

Mari kirjoitti...

Täytyy ihan rehellisesti tunnustaa, että en ole ikinä elämäni aikana saanut noin hyvää kuvaa ketusta (enkä sen puoleen huonoakaan), eikä ole näillä foorumeilla kovin moni muukaan - en voi kuin hattua nostaa. Tykkään myös siitä, että voittokuva ei ole perinteisen turvallinen "pönötys".

KooTee kirjoitti...

Oli tänään postiluukusta kolahtaneessa Luontokuva lehdessä tämän herran muitakin kettukuivia, kaikki hienoja.

Kuvaa on hiukan käsitelty, reunoja tummennettu, sitä epäilinkin. Tehty kuitenkin sääntöjen mukaan, ehkä rajaa hipoen. Näin raati totesi.

Mari kirjoitti...

Ihailen usein Hotasen periaatteellisuutta. Tuosta RAW vastaisuudesta olen kyllä sitä mieltä, että typerää jääräpäisyyttä. Periaate tuokin?